LAITISKA.
Airiko? Se voi hyvin.—
ANNETTE.
Onko hän ollut kiltti?
LAITISKA.
On tuo saanut hyvän todistuksen—koulusta.
ANNETTE.
Viktor ja minä olemme arvelleet, että asetamme hänet muualle asumaan, kun teillä on ahdasta—ja—kun—me menemme kai pian naimisiin— niin hän tarvitsee paremman kasvatuksen.—Voi Mari hyvä, en tahtonut sinua sillä loukata—mutta kun teillä on liika ahdasta niin.——
LAITISKA.
En minä loukkaantunut. Astu sisään—meillä on kahvia.—