LAITISKA.
Koht'sillään.
OSKAR.
Oi perkele!—Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi niin rällää.
SANNI (tekee lähtöä).
Kyllä minä valmistelen makasiinissakin, ett'eivät sinun kuivat rustinkisi rapinasta murene! (Menee).
OSKAR.
Oli sekin viisaus ottaa tähän lättiin Sanni, tuo vanha kaappi, joka on kun pirun repimä rikkisen raato.—Vie sen näkeminen ruokahalunkin.— Ja kieli sillä on aina poikkipuolin hampaissa vaikkei ole montakaan haisevaa tökköä kidassa.—Jaa-a—kanna täällä sitte korkealla ihanteellisuuden lippua!—Päänikin on sakea kun kloakin vesi.—Taas pitää mennä tuonne kirottuun painomustemyrkkyyn.—Joko se liemi on latkittavaa, että edes suolet selästä irtaantuvat.
OSKAR (hetken kuluttua).
En minä kauan tässä pystyssä kyki—saatte panna minut pian pitkäkseni. —