Eihän hän voi kadulle kuolla.—
LAITINEN.
Voinko minä rahaksi muuttua?—Mene ostamaan olutta Sigrid.—Älä mullittele, taikka minä opetan kuka on isäntä talossa!—Riipu sinä pentele issikan roskissa pyryssä ja pakkasessa yöt ja päivät—voitko silloin elää viinatta?—Hevosellanikin ovat paremmat päivät kuin minulla.—Tuleeko siitä kahvia?! Velkaa minä en maksa en.—Sanon isännälle—ett'ei ole paljon jos saan asua ilmaiseksi tällaisessa rottaruumassa.—Porstuakin on kuin kylän tanhua—talvella on lunta täynnä, keväällä vettä. Saisi maksaa vähän enemmän vaivastani.—Saan ajaa hänen moskansa pihalta—ja la'aista jokapäivä kadulta herrojen papyrossin pätkiä. Minä sanon sen isännälle että konna kerjäläistä nylkee.—Älä vikise ämmä.—Minä en pelkää—sanon sen isännälle vasten naamaa—olen minä ihminen minäkin.—En ole ainakaan ketään hyyryllä rosvonnut kuin hän! Tuleeko sitä kahvia—tahi pitääkö minun mennä kohmettuneena talliin?!—
LAITISKA.
Koht' sillään lämmitän primuskyökissä—
LAITINEN.
Siitäkin lähtee sellainen haju.—
LAITISKA.
Menkää pihalle leikkimään lapset.—Ei tänne mahdu—(lapset ulos).
Antaa Hennan maata lattialla.—