SIGRID.
Henna oli aivan nuori—hän on aina ollut kovin heikko.—Eräänä päivänä tuli meille matkamies—eräs isän tuttava—rikas talollinen maalta.—Ei meillä koskaan otettu matkamiehiä yöksi, mutta kun tämä oli auttanut isää joskus hätätilassa—rahalla—niin isä otti hänet yöksi meille.—Hän oli vanha poika.—Me nukuimme kaikki samassa huoneessa.—Sisareni heräsi yöllä.—En voi sitä kertoa.—Tuo mies hänet säikytti.—Siitä asti on Henna ollut kovin hermostunut.— Rippikoulussa hänelle sattui, että eräs pojista.—Se teki hänet hullummaksi.—Nyt hän pelkää miehiä ja luulee, että jokainen näkee hänen päältään, miten hänelle on tehty.—Selma sisaremme vei hänet palvelukseen Pietariin.—Siellä hän palveli eräällä kenraalilla— mutta eräänä aamuna se kenraali—oh!—Sisareni tuli yhä hullummaksi. —Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee kaikkea pahaa—vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi johonkin sairaalaan.—Se on niin surkeata.—
ALMA.
Kyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en moista ole voinut aavistaakaan.—Mitenkä monella tavalla voi ihminen tulla ikipäiviksi onnettomaksi.—Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.
LIISI.
Älä nyt huuda, kyllä tässä ihminen muutenkin hermostuu.—
SIGRID.
Isä juo.—Iso-isä joi, kun oli olutkuskina ja oli pakotettu ottamaan osan palkastaan oluessa.—Ei paljon ole jäänyt kodin tarpeeksi.— Henna ei voi ansaita.—Minunkin ansioni ovat niin epävarmat kun terveyteni on niin ja näin. Mahorkkatupakan tomu tahtoo minut tukehuttaa.——Äiti on leinitautinen.—Annette täti ajattelee Airia, eikä hänellä ole liikoja rahoja.—Hänen sulhasensa ei suuriakaan summia hänelle maksa ja vaikka täti sitä uskoo ei ole varmaa, että hän tädin nai.
ALMA.
Meilläkään ei ole liikoja rahoja, vaan tässä on sinulle viisi markkaa— ensi hätään.—