HEINONEN.
Laitinen on tallissako?
SIGRID.
On!
HEINONEN.
Noh!—Ei minulla juuri hänelle asiaa olekaan.—
SIGRID.
Istukaa.—Äiti tulee kai pian.—
HEINONEN.
Ei minulla hänellekään mitään erikoisempaa asiaa ole——(rykii).— Minulla on joltisen hyvä liike.—Puhdasta jää kahdeksan sataa markkaa vuodessa.——Paikkaamisella minä ansaitsenkin enin—sillä kun työväellä ei ole varaa ostaa kalliita kenkiä, täytyy antaa kenkiä halvemmalla—siksi ei se uusien jalkineiden teko kannata—kun en ole mikään fiini suutari.—Eikä ole varaa pitää oppipoikaa.—Kyökissä on asunut nuoria miehiä—niin että Fiina on keittänyt ruuan siellä, mutta nukkunut verstaassa.—Se on hiukan kylmä se verstaa että vesikin jäätyy joskus lattialla, mutta kun tottuu. Panisimme nuoret miehet pois —jos Sigrid tahtoo, tahi jos ei——