HELENA. (Tulee).
LYYLI.
Mikä sinun on, kun noin käyt mustissa? Eihän se lapsi vaan—?
HELENA.
Se on kuollut.
LYYLI.
Kuollut!
HELENA.
Niin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtivät minua hakemaan niin se raukka jo veti henkeään. Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen huoahti, niin oli kuollut.