TOLOSKA.
Niin! Ja nyt se on ruvennut käymään siellä edellä puolen päivän. Ja kerran minä kuulin kun joku soitti kelloa. Ja näillekö tuli hätä. Niin tassutettiin ja kuiskattiin. Siellä kuului olleen joku vanha ihminen. Oli kai tytön äiti?
SIIVOSKA.
Kuinka minun sydäntäni rupesi hakkaamaan.—Tuota antakaa nyt anteeksi, mutta minun täytyy mennä Helenan luo. Lyylikin on mennyt sinne edeltäpäin. Voi voi, kuinka se hakkaa. Ah——
TOLOSKA.
Mikä teidän on?
SIIVOSKA.
Ei mikään! Ei mikään! Hiukan vaan ottaa tästä sydämen alta.
TOLOSKA.
Hyvät ihmiset auttakaa.