Heikko Lyyli on ollutkin.
TOLOSKA.
Heikko! Niin, kun ei sen verran ruumiilliseen työhön pakoitettu, että olisi edes ruoka maistunut. Kun minä näen kuinka äitien täytyy hyöriä ja pyöriä, passata ja pestä pyykkiä, ja tyttäret istuvat vaan kädet ristissä ja lukevat romaaneja, niin—ei siitä ajan pitkään hyvää tule, sen minä sanon.
HELENA.
Jos nyt yksi—
TOLOSKA.
Niin yksi ja yksi!—Ja sillä tavalla kaikki. Pitääkö se sitten olla huonoa työtä jos palvelee?—Eikö kunnon ihmisten lasten sovi enää tehdä ruumiillista työtä ja tulla kunnon työmiesten vaimoiksi! Olkoot vaan koulutettuja.—Mutta että he vaan seisoisivat jossain paperikaupassa ja hakisivat herroja—niin, sen minä sanon, että huonosti se leikki loppuu.
HELENA.
Kyllä Lyyli on koettanut pysyä pahasta poissa.