SIIVONEN. HELENA.
SIIVONEN.
Tuo Toloska on hyvin hyvä ihminen, mutta hän pauhaa liian paljon.
HELENA.
Noh niin! Lyyliäkin moitti. Sanoi, ettei pidä siitä, että olette häntä liian paljon säästäneet.
SIIVONEN.
Niinkö sanoi! En minäkään sitä oikein ole tahtonut, mutta äiti on ollut niin heikko luonteeltaan.—Työihmisen minä olisin tahtonut siitä tehdä, mutta kun se pienestä asti on ollut semmoinen krääkkä.—En minä sitten ymmärrä.—
HELENA.
Sitä pelkäsi, että surua se teille tuottaisi.