Ethän sinä ole palvelijatar.
LYYLI.
Mutta minä olen kuitenkin samaa säätyä kuin he!—Sinä olet niin hieno, niin ylhäinen, niin lahjakas.
BIRGER.
Kuinka täällä on rauhallinen olla! Niin viileää, niin viileää! Ah, jos sinä tietäisit, kuinka levotonta elämää minä vietän. Mutta älkäämme puhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon rakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin kevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa!—Nyt minä tahdon olla onnellinen.
LYYLI.
Täytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät?
Täytyykö sinun rasittaa itseäsi?
BIRGER.
Täytyy.—Isä on professori. Minun täytyy suorittaa tutkintoni samalla loistolla kuin hänkin, minä en saa olla ala-arvoisempi numeroissa.