Ja huomenna?
LYYLI.
Jälleen nukkumaan.
BIRGER.
Ja ylihuomenna? Nukkumaan—kunnes—sen saan, jota rakastan. Ja hän tulee silloin minun luokseni kotiin.
LYYLI.
Birger!
BIRGER.
Tule sinä minun luokseni, niin minä menen kauniisti kotiin. Joka ilta, niin. Me olisimme yksin suuressa huoneistossa—siellä on niin vilpoisata. Sinä kävelisit siellä kuin kotonasi; minä soittaisin sinulle. Jos tietäisit mikä uusi kaunis pianino minulla on. Ei kukaan ole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko käytävässä. Ei kukaan meistä juoruaisi—ei kukaan. Tuletko?