MANDA. HELENA. Myöhemmin LYYLI.
MANDA.
Ja se Helenan lapsi on terve?
HELENA.
Ei ole. Se on aina ollut vähän heikonlainen ja nyt kun se oudoksuu vierasta hoitajaa, niin on niin huonoksi käynyt. Ja kun ei saa enää rintaakaan ja se lehmän maito on hiukan hapanta. Eikä se akkakaan kerkiä sitä hoitamaan—niin se on niin huono.
MANDA.
Kyllä kai se kuolee.
HELENA.
Kuolee! En minä sen sentään antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma ja kun sen häpeän kerran kantanut on.