Ihminen hän, käyttäin väärin tiedot,
Juopi juomat väkevät ja miedot,
Haastaa terveyden juomahan.
Sitte, kun jo turhaks apu näyttää,
Pitentämään eloaan hän käyttää
Veden, voitehia vanhimman.
Kuvaile, ett' olet Saharassa:
Mikä arvo vesipisarassa —
Kalliimpi kuin kaikki kulta maan.
Janottaissa korpimatkalaista,
Kuumana kun päivä paahtain paistaa,
Vesi raitis kalliiks arvataan.
Luonto on kun kastajatar hellä,
Joka taivaan pilvipeittehellä
Elolliset kaikki virvoittaa.
Vaikka mitä teemme, puuhailemme,
Meistä halpaa pisaraista emme
Tarpeihimme saata valmistaa.
Kuoleman virta.
Mä viinavirtaa katsoin hirmustuin:
Elämän laivahylky siinä kuin
Juur' uppoomallaan ui, vaan ihmiskunta
Laivassa huoletonna veti unta.
Ja taivas sysimusta, valoton,
Kuin kuolinliina peitti tienohon,
Ja pauhas ukkonen, ja raivos tuuli.
Tuon minä vain ja öiset aaveet kuuli.
Ei aurinkoa eikä iloa
Rikosten, vilpin virran tienoilla,
Ja häijy henki ulvoi ilossansa,
Virralla nähden parhaan tavaransa.
Mä seisoin, kankeana kauhusta
Yön hirmuin tähden, virran reunalla:
Mä mielin saada tietää, mistä asti
Tuo virta alkaa. Tutkin tarkimmasti.
Sen lähteitä näin kaikkiallakin.
Ne kiiluvat kuin silmät petturin:
Ne krouvit on; ne turmeluksen tuovat;
Vaan lait ja tavat niille suojaa suovat.
Ne auki ovat päivin, öisinkin,
Ne kiusaukset keksii tuhansin;
Rikosten, himon syötit ovat vielä
Paheisin vaipunehet naiset siellä.