Ota kieli! Nimestäsi
Suo mun laulaa, puhua,
Leväten Sun luonas niinkuin
Lapsi äidin povella!
Ota kädet! Teko niiden
Kelvollinen olkohon
Sulle! vaikka maailmalle
Tuo on kehno, kelvoton.
Ota jalkanikin! Niitä
Tahtos tietä juoksemaan
Opeta ja asioillas
Mieles mukaan kulkemaan!
Ota hetket haihtuvaiset,
Jotka annat armostas!
Niidenkin suo näyttää, että
Olen aina omanas!
Rakkauten' ota! Sua
Rakastamaan opeta,
Kun Sä iki rakkaudella
Hoidat, holhoot minua!
Henken' ota haltuus! Suo sen
Henkes kanssa todistaa,
Että olen perillises,
Joka luonas osan saa.
Tähän asti.
Kun riemumielin muistat, kuinka Herra
On uskollinen ollut sinullen,
Niin lailla Samuelin Mitspan luona
Voit kirjoittaa tuon vanhan lausehen:
"Mua tähän asti auttanut on Herra,
Läsn' ollut, vaikk'en ole huomannut,
Siunannut, miten yksinään Hän siunaa
Ja antamansa kuorman kantanut."
Niin, tähän asti on Hän kanssas ollut,
Vaikk' ain' ei ole nähnyt jälkiään.
Hän tähän asti kolkkoin paikkain halki
On kantanut sun armosylissään
Ja rakastanut sua äidin lailla
Ja kaikki tarpees sulle antanut
Ja kallionkin vettä juosta suonut,
Merenkin halki tiesi raivannut.
Tuo tähän asti uskoville myöskin
Eteenpäin lupauksen kätkeepi:
Kuin tähän asti, niin Hän holhoo vielä,
Hän sama eilen, tänään, ijäti.
Jo paljon olet saanut, mutta eikö
Herralla lienee vielä varoja?
Lieneekö mikään liian suuri Hälle,
Jok' itsens antaa tavaroinensa?