"Tuhat tulimmaista sentään!"
Märkänä kuin katti,
"Eikö enää auta kenkään?"
Huusi Renttumatti.
Silloin Jussi Jöröläinen
Nousi penkin alta,
Myöskin Heikki Hutikainen
Virkos laattialta.
Nuopa riensi auttamahan
Toveriaan tupaan,
Matti raukkaa ohjaamahan
Juomaseuraan hupaan.
Mutta kävi kamalasti,
Hekin kaatui, — minne?
Samaan lammiin korviin asti,
Jäitten joukkoon sinne.
Siellä herrat mulikoitsi
Toinen toisen päällä,
Kaikki kolme pulikoitsi
Talvisella säällä.
Yksi siellä roiskinalla
Kaatuili ja nousi,
Toinen koitti konttaamalla,
Kolmas käsin sousi.
Kirous ja "hui, ui!" "hui, jee!"
Kuului kaikkialle,
Viimein toki pääsivät he
Taasen "mannermaalle".
Mutta mimmoinen nyt onkaan
Matin "säkkipeli"?
Se kuin paloruisku nyt vaan
Vettä purskueli.
Vaatteistansa vesi valui,
Saappaat sitte? — — Hirmu!
Ne nyt molskottelivat kuin
Pöllön muorin kirnu…
Ken ei antais rahojansa
Päästäksensä tähän?
Ken ei joskus iloksensa
Olutta jois vähän? —