Ellet itse sitä näytä! Minähän jo nauran heitä aatellessain: Täti Kirstin kummallinen puku, kuosi Lyypekistä taikka Hollannista, hänen paksu muotonsa ja ennen muita lyhyt kaula, ruusunkarva iho. Nenä pysty, joss' on loppumaton nuha. Kautta Suomen kuulut aivastukset, niiden jälkeen sadat siunaukset, — kuinka voisin niitä nauramatta aateliakaan! Milloin aika mulla vitkaan vierii, silloin hänet kutsun — että vain saan nauraa.
HENNEKIN (poistuu sivuovelle.)
Kuulen tulevan jo heidän. Puhu heidän kanssaan ihmisiksi, kaikki parhaaks kääntäin.
(Rouvat tulevat. Tervehtimisiä.)
KAARINA (suutelee kutakin.)
Tervetullut, täti Kirsti! Tervetullut, täti Kerttu! Tervetullut, täti Sirkku! Kuinka voitte? Toivon, että terveet ootte.
TÄDIT
Terve tervehyttäjälle, ehtoisalle emännälle! Kuinka jaksat? Kuinka jaksaa talon jalo herra?
KAARINA
Voimme varsin hyvin — kiitos Luojan.