Tyttäreni eestä teitä kiitän. — Naisen kainoudelleni ei sovi siitä kiittää, että laulussanne maammo mainittiin myös ohimennen.
(Nauraa.)
SUOMELA (Kirstille imelästi:)
Kiittäkää, oi älkää kainostelko!
(Ritari Kovasydämelle:)
Nyt on vuoro teidän laulaa runo rakkaudesta, herra Kovasydän.
KOVASYDÄN (laulaa katsellen haikeana Kaarinaa:)
Kuu merta hopeoipi, yökehrääjä vain soipi Ruissalon lehvikoissa, kun yksin unelmoissa käyn armaan akkunalle ja laulan rakkaimmalle.
Tuon lauluiss' uhrin sulle, mun syömein valitulle. — Kuin pyhiinvaeltaja, reliikkein kokoaja sun varjossas' ma valvon ja muistoasi palvon.
HENNEKIN (kuuntelematta laulua loppuun, tohtori Karpalanukselle:)