Loukannut ei sua eikä ketään! Herra Olaus Hordinch mua lempii ja myös minä häntä — ikuisesti. — Käsi Hennekinin — sydän tämän.
SUOMELA
Syy sen suurempi on taistellaksein!
OLAUS (päättävästi,)
Kun on suuri syy, niin taistelkaamme! Väistynyt en koskaan ennen. — Valmis!
SUOMELA
Tuohan kaulas tänne likemmäksi! Listin poikki sen kuin nauriin naatin!
(Taistelevat, Suomela hyökkää silmittömästi. Olaus lävistää Suomelan, joka kuolee. Ruumis jää lattialle.)
OLAUS (Kaarinalle, jota ottaa kädestä.)
Tule, tääll' ei oo nyt sinun paikkas — eikä enää koskaan tästä lähtein. Mennään, laiva purjeiss' oottaa meitä!