ANNIKKI
Tätä menoa jo kolmas viikko! Noitajoukko noitajoukon jälkeen! Kissa tätä enää jaksaa sietää!
PALVELIJATAR II
Ole hiljaa, hyvä tästä tulee! — Edelliset noidat näihin nähden lasten leikkiä vain turhaa oli. Nytpä tuli itse valtanoidat Pirkkalasta sekä Lapinmaalta. — Kuulkaas sopotusta loitsulukuin!
Tuntuu ihan niinkuin huone huojuis, katto kaatuis, seinät siirrähtelis!
Siell' on miehet, joilt' ei sanat puutu, "Sain salat sanoilla ilmi, salat piilohon sanoilla." Miten milloinkin vain seikat vaatii.
ANNIKKI
Minusta ei täällä mikään huoju. — Näkikö ken teistä Hallin Ukon? — Oli suuttunut hän kuullessansa, että Inkoinen on asevoimin lähetetty voiolaisten perään. — "Jos jo Inkoinen on toimeen pantu rouvaa hakemahan Voionmaalta laivoin, miekoin taikka kultarahoin, tuokoon rouvan kotiin avuttani." Huutaneen niin kuului lähetille, jonka kodastansa ulos ajoi. Inkoinen jo muka sotki jäljet, asettui jo noidan silmäin eteen purjeinensa, jalojousinensa. — Kuului käyneen ukon kunnialle, että laivat lähetettiin perään. — Rouvan piti tulla ilman halki käden koskematta, loitsun siivin. "Inkoinen jos rouvan tuopi", sanoi, "muisteta ei minun mahtiani". — Herra itse rukouksin nöyrin kävi sitten ukon hakemassa. Saanut oli ukon lähtemähän annettuaan pisaraisen vertaan, — Hennekinin nimi jolla pantiin käärmeen nahkaan, Pirun nimikirjaan.
(Hälinää.)
PALVELIJA (tulee)