Naiset, joita oli kolme, saivat yöpyä jahdin kajuutassa. Vuorotellen valvoivat miehet rannalla, yksi kerrallaan, pitäen vahtia, ettei myrsky pääse yllättäen alkamaan.
Aamu oli hyvin kaunis ja aivan tyyni.
Teeaamiainen oli valmis kello kahdeksan.
Vasta silloin huomattiin, että lahden toiselle puolen, Väliniemen loivalle rantakalliolle, oli yön aikana ilmaantunut kolme haapiota, jotka oli vedetty ylös.
— Tuntuu kuin oltaisiin jossain Etelämeren saaressa ja nuo olisivat joitakin alkuasukkaita, polynesialaisia villejä, jotka ovat saapuneet tuonne lahden toiselle puolelle ehkä hyvinkin vilpillisissä aikomuksissa, vetäneet veneensä maalle ja ehkä parhaillaan vakoilevat meitä, sanoi Martta aterian aikana.
— Kuinka ihanaa!, lisäsi hän heti. — Saamme olla näin erillään, ja näin kaukana sivistyneestä maailmasta! Kaukana Etelämeren saarella!
Perämies ei pitänyt sopivana tuollaisia puheita.
Villien maassa ovat muka!
Missähän he oikein luulevat olevansa!
Polynesiassa!