— Sillä perusteella, että hän oli ainoa eloonjäänyt Viirissä tuona laivarikkoyönä. Hän jäi eloon, toiset kuolivat.
— Älä luule, että minä en olisi jo tuhanteenkin kertaa ajatellut noita samoja ajatuksia! Pelkkä epäily ei riitä.
— Jos minä olisin saaren kupias, totta vieköön, niin minä yksinkertaisesti panisin perämiehen syytteeseen! Minä olisin hankkinut vaikka Viirin perustuksien alta tuon nelitahkoisen piikkiaseen, jolla nämä reiät ovat lyödyt!
— Niin niin — mutta kun tuota asetta ei ole löytynyt!
— Minä ainakin vaatisin perämiehen puhdistusvalalle!
— Hän vannoisi itsensä puhtaaksi ja miten sinulle itsellesi kävisi! — Tämä asia julistetaan nyt loppuunkäsitellyksi ja siirrytään seuraavaan asiaan: Tänään ei tehdä enää mitään. — Minä en jaksa nyt ajatella mitään. Puhutaan jotain hauskempaa. Pane kallot kaappiin ja heitä hiiteen kyselysi niiden suhteen! Se asia on nyt kerta kaikkiaan loppuunjauhettu ja jääköön sen asian eteenpäin kehittäminen noille tyhjille kalloille itselleen. — Kuulehan! Istuhan tuohon niin jutellaan asioista, jotka ovat tärkeämpiä kuin viralliset asiakirjavihot ja vanhat kallot. — No istu istu! Kyllä minä maksan sinulle istumisestakin! No — ja kuuntele nyt! — Minun on saatava eräät yksityisasiat järjestykseen, ennenkuin voidaan hoitaa mitään virallisia asioita.
— Yksityisasiat — järjestykseen?
— Niin.
— Ovatko ne raha-asioita?
— Paljon vaikeimpia! Raha-asiat hoitavat itse itsensä tähän asiaan nähden!