— Sinähän puhut aivan kuin kosiminen olisi sinulla ammattina.
— Sehän se puhuu, joka ymmärtää. (Mikko koputti päätään sormellaan.) Katsos, täällä näin, täällä on paljon ymmärrystä, vaikka se ei aina kynttilän lailla loistakaan sen kansan valistamiseksi, joka sattuu huoneessa olemaan. — Jos tahdot että asiasta jotain kypsää koituu, niin panen sen toimeksi heti. Euppe makaa vaateaitassaan ja siellä voimme häntä tänä yönä puhutella niin, ettei kukaan muu siitä tiedä, ja jos rukkasetkin saat, ei siitäkään saa kukaan vihiä. Se mikä kerran on täällä minun päässäni, se siellä myös pysyy, tiedäthän sinä sen. Eikä Eupella minun käsittääkseni ole mitään syytä antaa sinulle rukkasia. Mistä hän paremmankaan saisi?, Saaren rikkain tyttö ja saaren rikkain poika! Teistä tulisi todellakin sopiva pari. Jos Euppea kosisi joku köyhä poika, vaikkapa nyt esimerkiksi Eskon Mikko, niin koko saari huutaisi: 'Hööö, Eupen rahoja se kärkkyi!' Tai jos Hinterikin Juoseppi kosisi jotain köyhää tyttöä, niin sanottaisiin: 'Hm, tyttö viekoitteli sen pojan päästäkseen rikkaisiin naimisiin ja huolettomille päiville!' — No, sinullahan ovat kihlatavaratkin tuolla merimiesarkussasi!
— Niin ovat.
— Ja olet niitä siellä kuljettanut jo keväästä asti. Kyllä minä olen hiukan katsellut sinun hommiasi, vaikka oletkin salaa häärinyt. — No — mitäs siinä enää on miettimistä? Lähdetään heti!
— Ei mennä vielä. Jätetään likemmä joulua.
— Mitä se lykkäämisestä paranee? Miehellä on kaksi kovaa koettavaa elämässään: kosiminen ja kuolema. Kuolemaa ei voi lykätä, kosimisen voi, mutta molemmat ne ovat koettavat, siitä ei päästä mihinkään. Ei se kosiminen siirtämisestä parane. Mitä aikaisemmin sen tekee, sitä parempi. Tehtyhän se kuitenkin on ja sittenhän siitä pääsee rauhaan.
— Ei mennä tänä iltana.
— Mennään. Minä olen sitä mieltä, että nyt sitä vasta mennäänkin. Minä olen tänä yönä niin saamarin hyvällä puhemiestuulella, etten taida enää koskaan näin hyvälle tuulelle tulla.
— No mennään sitten, mutta sinun vastuullasi ja jos pilaat asian, niin minä kuritan sinut!
— Kurita vaan!