— Sitä minäkin.
— Kuulehan?
— No?
— Paljoko sinä maksoit viinasta Meemelissa viime kerralla?
— Aamistako vai kannusta?
— Kummasta hyvänsä.
— Sitähän ei ole tapana sanoa. Paljonko sinä itse maksoit?
— Minä pelkään maksaneeni enemmän kuin sinä. No, kun et sano, niin et sano. Se on sitten selvä sitä myöten.
— Ja se on sitten sitä, että sinulla ei muuta asiaa ollutkaan ja minä saan lähteä kotiin.
— Miten itse ymmärrät. Ja mene hyvän onnen kanssa Memeliin ja sieltä takaisin. Memeliin on pitkä matka ja nyt on jo myöhäinen syksy. Ymmärräthän sinä mitä minä tarkoitan. — Minä en lähde enään mihinkään.