— Ole huoleta!
— Minäkin tulen tästä rantaan katsomaan ja ehkä minusta on apuakin.
— Makaa sinä vain. Kyllä me päästään muutenkin!
— Noo — ennättäähän tässä nyt vielä maatakin.
II.
Juuso, saatuaan rahakukkaron liivinsä povitaskuun, kiiruhti tupaan.
Siellä oli Santrakin. Hän oli ennättänyt kantaa rantaan jo kaikki ruokatavarat. Vaatesäkit ja saappaat olivat vielä tuvassa.
Juuso otti kainaloihinsa molemmat säkit ja Santra sai toiseen käteensä saappaat ja toiseen lyhdyn ja alkoi, lyhdyllä tietä valaisten, kävellä Juuson edellä.
Sepän Jere ja Eskon Mikko eivät vielä olleet rannassa.
Santran näyttäessä lyhtyä käänsi Juuso jollan teloilla keula-mereen-päin ja veti sen niin alas, että isoimmat kertalaineet kuohuivat jollan keulaan asti telojen alla. Sitten alkoi hän järjestää tavaroita jollaan. Pian oli se tehty, mutta ei vielä kuulunut toisia.