Juuso istui jollan piitalla ja Santra seisoi lyhty kädessä nojaten keulaan. He katselivat toisiaan.
— Pidätkö sinä niin paljon minusta huolta?
— Pidän.
— Etkä tahtoisi, että minä nyt lähtisin.
— En. Minä en tahtoisi, että sinulle tapahtuu mitään onnettomuutta.
— Sinä olet ainoa, joka pidät minusta huolta. Kukaan muu ei ole minulle tänä iltana niin sanonut: Ei isä, eikä äiti — eikä kukaan.
— Siitähän näet, etteivät muut pidä sinusta lukua!
— Onko se niin!
— On se. Isäsi ja äitisi tahtovat vain rikastua, eivätkä välitä sinusta itsestäsi, tai luottavat sinun hyvään onneesi.
— Kuulehan Santra!