Hänellä on kädessään iso puukko.
Sillä on hän jo monien vuosikymmenien ajat avannut jakauksen päähänsä.
Sitä sanotaan "mammanpuukoksi" ja siihen ei saa kukaan muu koskea.
Sitä säilytetään seinänraossa lähellä itäistä ikkunan pieltä, samalla puolella missä riippui peilikin.
Kerran poikasena Juuso oli ottanut mammanpuukon vuollakseen kaarnalaivaa.
Mutta siitäkös tuli melu ja etsiminen.
Koko talo oli mennä nurin ja kuuli puoli kylää sen, että Heikkilässä etsitään mammanpuukkoa. Lopulta löydettiin Juuso rannimmaisessa Koirankallion pykälässä sillä vuoleskelemassa.
Mamma itse hänet sieltä löysi ja oli miltei itkuun asti liikutettu:
— No täälläkös sinä Juuso istut ja kun äiti on etsinyt sinua joka paikasta. Arvasinhan minä, ettei sitä puukkoa kukaan muu vienyt kuin sinä. Anna pois paikalla se puukko — leikkaat vielä sormeesi! Ja muista, ettet ota enää koskaan toisen kerran tätä! Muistaakos Juuso nyt sen?
— Muistaa.