Juoseppi oli synnynnäinen kauppias ja hän ennätti kaikkialle. Laivarikoissakaan ei enää laivanhylkyjen huutajana rehennellyt Sameli yksin, vaan oli siellä nyt toisena Piki-Juoseppi, joka teki aina korkeimmat tarjoukset ja hyötyi sittenkin.
Talvet vietti Juoseppi vaimonsa luona ja teki hevosella jäätä pitkin kerran tai pari kertaa kuussa matkan entiselle kotisaarelleen tarkastamaan puotiansa. Siihen aikaan nimittäin olivat jäät meressä pysyvämpiä kuin nyt. Kerran tai pari miesmuistissa oli niin sanottu rikostalvi, jolloin jää oli liikkeellä ja rikkinäistä tai ei ollut jäätä ensinkään. Syksyisin viipyi Juoseppi kotisaarellaan viikkokaupoilla. Tuli lokakuun puolivälissä tuoden puodin talvivaraston viimeisen täydennyksen "Onnettarella" ja jäi saareen jäiden tuloon asti, ei kuitenkaan koskaan ohi joulun, sillä sen hän aina vietti kotonaan.
Juosepin ilmaantuminen puoteineen kotisaarelle tuotti paljon huolta Samelille.
Kauppa hänen puodissaan hiljeni hiljenemistään, sillä tahallaankin halvensi Juoseppi hintojaan alemma Samelin hinnoista.
Kilpaveljet eivät kohdanneet toisiaan silmästä silmään missään, ja jos sattumalta kohtasivatkin, eivät edes tervehtineet toisiaan. Keskustelu heidän välillään oli kuitenkin vilkasta. Sitä käytiin jo aikaisemmin alkaneella tavalla: molemmat pommittivat toisiaan laskemalla kyliin liikkeelle juorujen kuljettamia pistopuheita ja loukkauksia toisistaan.
Sameli oli siinä etevämpi kilpailijaansa. Hänen lausuntonsa olivat jo lähtiessään pisteliäitä, mutta matkalla Samelin suusta Juosepin korviin oli niihin kerääntynyt hyvä annos suolaa kärkiin. Ne pistivät ja kirvelivät päämaaliin jouduttuaan. Juoseppi oli kuitenkin etevämpi tekojensa häikäilemättömyydessä ja vei surkeilematta päätökseen kaikki aikomuksensa. Juosepilla oli omantunnon asettamat tekojen rajat hämärät ja sangen liikkuvaiset laajuuteen nähden. Piki-Juoseppi tunsi heikommuutensa sanan käytössä ja käytteli sitäkin häikäilemättömämmin omia keinojaan.
Kerran kuitenkin sattuivat Sameli ja Piki-Juoseppi samaan huoneeseen.
Se tapahtui sinä syksynä, jolloin Piki-Juosepin kotisaarella oleva puoti oli toiminnassa ensimmäistä vuottaan.
Oli kuntakokous.
Kunnantuvalla oli jo useita miehiä odottamassa kokouksen alkua, kun sisään astui parvi naapurikyläläisiä, joukossa Piki-Juoseppi, joka irvisti pahasti nähdessään Samelin istuvan vastapuolella tupaa. Juoseppi istuutui penkille tovereineen. Tuvassa oltiin miltei vaiti. Lopulta alkoi Juoseppi sanomalla vierustoverilleen: