Manta suostui tähän sillä kaupalla, että uusi puoti alkaa pysyä omilla jaloillaan juhannuksen jälkeen.
Kun näin ei käynyt, nimitettiin kotona Piki-Juoseppia ensi kerran kapteeniksi samalla äänellä kuin siaksi, eläimeksi, ihmiseksi ynnä muuksi.
Uudessa puodissaan seisoi Juoseppi itse myymässä. "Helpotetaan, helpotetaan!", sanoi hän ostajalle, jos ostaja oli haluton ostamaan tai kainostelematta sanoi: "Siellä naapurikylässä kuuluu saavan halvemmalla."
Piki-Juoseppi kehui ostajilleen, että kaikkea hän helpottaa, paitsi kilpailua Samelin kanssa, että sitä ei hän ennen helpota, ennenkuin vasara paukkuu Samelin huoneissa ja pihalla ja että vielä hän lupaa ryypyt ostajalle, jos Sameli alentaa siitä alemma, mitä hänen hintansa nyt ovat.
Ne olivat hyviä aikoja saarelaisille, koska he saivat halpaa tavaraa.
Halpaa oluttakin!
Sitä myytiin molemmissa puodeissa kilpailuhinnoilla.
Salaa myytiin molemmissa lisäksi rommia, riianpalssamia ja viinaa.
Samelin täytyi kuluttaa vanhoja varoja — hintoja hän alensi kuitenkin sangen varovaisesti ja käytti enemmän sanaa — teräviä pilalauseita naapuristaan. Se oli halpa ase. Se tuotti paljon tuhoa naapurille ja kiihdytti häntä kevytmielisiin tekoihin, jotka häntä kuluttivat kuluttamistaan henkisestikin.
Samelin isä-vainaja oli perustanut varallisuutensa salakuljetukseen. "Anna-Marja" oli rakennettu nopeakulkuiseksi. Sillä oli kapea ja terävä runko ja ylpeät, taaksepäin vinot mastot ja isommat purjeet kuin samankokoisissa varsinaisissa kuormalaivoissa. Huhuillaan, että se olisi alunperin ollut kotoisin Välimereltä, sikäläisiä merirosvojen pikakulkijoita. Sitä ei varmuudella tiedetä, varmaa on ainoastaan, että "Anna-Marja" oli rakennettu pikakulkijaksi, joko sotalaivaksi tai muuksi. Se oli siis kuin luotu syksyisiä retkiä varten Memeliin, Lyypekkiin ja muihin sikäläisiin satamiin, joista sillä tuotiin yhä vieläkin, nyt Samelin aikana, silkkiä, sokeria, tupakkaa, viinaa, rommia, erilaisia viinejä ynnä muuta.