— Kyllä minä ymmärrän, kyllä minä ymmärrän, mitä on yksinäisyys täällä. Älä sano, velikulta! Kyllä minä ymmärrän, ja olipa hyväkin, että tulit. Minulla oli tässä myös niin kurja yö, että ei toista. Oli hyvä että tulit. Luulin jo etten aamua näe. Riisu päältä ja ole kuin kotonasi. Nyt lystäillään aamuun asti, mutta sen minä sanon, ettei minulla ole sen parempaa juomaa kuin viinaa, eikä sen parempia tupakoita kuin viiden pennin sikareita ja vinterkkaa, mutta hyvää vettä ja sokeria ja teetä ja juttua sitä enemmän! Minkäs tekee! Minkäs tekee! Köyhä mies, köyhä mies ja isäntä maksaa huonon palkan. Toistahan se on teidän kauppiaiden. Jos alkaa rahat loppua, niin ottaa!
— Minä tiesin sen, ettei sinulla ole kuin viinaa ja vinterkkaa, siitä syystä tulin eväiden kanssa. Luuletko sinä vanha tulenpalvelija, että minä rupeaisin latkimaan sinun viinaasi ja käryyttämään vinterkkojasi! Oho! Kyllä minä tiedän!
Piki-Juoseppi löi pöytään konjakkipullon ja kourallisen hyviä sikareja.
— He! Tuoss'on. Panehan palamaan jo siellä kokkaillessasi.
— Suuri kiitos! Mutta sillä aikaa, kun vesi kiehuu, minä pistäydyn katsomassa torkkuuko vahti loistolla. Ne juukelit usein tällaisina öinä kiipeävät ylös lämpöiseen loistoon ja käyvät maata ja jättävät kellon soittamatta ja usein tulen hoitamatta. Minä olen ruukannut näin puolen yön tienoissa käväistä vähän tarkastamassa…
— Anna olla! Mitä se sinua hyödyttää! Sitäpaitsi, minähän vastikään tulin ulkoa ja toimitin jo sinun edestäsi tarkastuksen. Siellä on kaikki niinkuin ollakin pitää. Saat vielä vaikka halvauksen, jos menet ulos tämänlaisella ilmalla. Loistoa voit silmäillä täältä ikkunastasi. Raotat vain vähän verhoa. No, eikös pala!
— He, he! Aina sinä osaat sanoa!
Hetken perästä höyrysivät kuumat lasit molempain edessä.
Juominkeja jatkettiin kello kolmeen asti aamuyöhön.
Silloin oli loistonpäällikkö saavuttanut sen tilan, jota kutsutaan sikahumalaksi. Piki-Juoseppi oli säilyttänyt itsensä miltei selvänä. Puoli tuntia myöhemmin hän poistui, jättäen loistonpäällikön kuorsaamaan ja korjaten mukaansa kaikki omat tavaransa. Hiljaa hän hiipi ulos. Kuunteli, kuuluuko miesten puolelta mitään. Ei muuta kuin kuorsausta. Loistolla olivat asiat entisellään. Pari miestä nukkui ylhäällä loistossa, jossa olikin lämmin humalaisen maata. Piki-Juoseppi kiersi tulen sammuksiin ja hiipi pois haapiolleen.