Sameli: Piki-Juoseppi!
Näin huudahtaessaan katsahti Sameli taakseen, mutta eihän siellä ketään reen kannoilla seisonut, eikä mitään puhetta kuulunut.
Hevonen vain oli seisahtunut Havukkavuoren pykälän jyrkimmässä paikassa ja haukkoi lunta tien sivusta, ja hän, Sameli itse, oli hiukan torkahtanut.
Sameli sipaisi piiskalla hevosta ja ajoi kotiin täyttä laukkaa koko matkan.
XIV luku.
JAUHOKULI RANNALLA.
Oli lauantai-iltapäivä myöhään seuraavana syksynä.
Tuuli puhalsi koillisesta ja kuljetti mukanaan sakeaa meripöllyä.
Monta päivää oli ollut pakkanen, niinkuin koillistuulilla marraskuussa aina.
Rannoille syntyi aaltojen hyrskeistä jäävalli, jossa oli kiinni jäätyneenä hatrua. Sataman hiekkarannalle syntyvässä jääpenkereessä taas oli miltei yhtä paljon hiekkaa kuin jäätäkin. Joka laine viskasi ylös veden mukana hiekkaa, joka jäätyi kiinni penkereen jäälle.