"Sen alla on nyt Josu."
"No ilmattu ihme!"
"Menkää te nyt yksin; me jäämme tähän."
"Odottamaan teitä ja Josua."
Astuen varpaillaan ja pidättäen hengitystään läheni Topias venettä. Savupilviä tuli sen päästä merenhiekalle ja heikkoa vihellystä kuului alta.
Topias keikahutti veneen ylös. Josu oli jo makuulla, toinen käsi niskan alla, toisessa kädessä sikarinpätkä. Perunanhituja, paistetun kalan jätteitä ja suolakkeita oli hänen vieressään tuohisessa. Vuode oli tehty kortteista, sammalista ja lehdistä.
"Sinä taas poltat, vaikka minä olen joka ilta pannut säästölaatikkoosi kuusi penniä."
Josu ei liikahuttanut jäsentäkään, katsoi vaan avaruuteen ja vastasi:
"Kaikki katupojat polttavat."
"Onko sinun täällä parempi ollaksesi kuin kotoolla, Kalastajakadulla?"