Loppupäätös sihteerin puheesta oli se, että Topiaan nyt jos koskaan sopisi korjata lompakkoonsa monta sataa markkaa niinkuin tieltä löydettyjä rahoja.
"Tilaus vaan olisi paikalla maksettava. Sanokaa nyt…"
"Olisin ilomielellä suostunut ehdotukseenne," vastasi Topias, "mutta lopetan kauppani."
"Antaudutteko kokonaan suuriin liikkeisin?"
"Minä lopetan isot ja pienet liikkeet ja lähden maalle, kotiin."
"Sitte ei enää puhuta mitään."
"Minulla on yksi täpärä asia, enkä tiedä, vaikka vielä illalla tulisin tilaamaan…"
"Tulkaa vaan; kuukauden kuluessa saapuvat kahvit."
Tukkukauppias oli kiukkuisella päällä kuin Topias tuli puhuttelemaan häntä; hän par'aikaa vihoitteli vanhemmalle konttoristille ja vanhemmalle kauppapalvelijalle.
"Te olette kaikki yhden yhtäläisiä niin monta kuin teitä on," moitti hän. "Sata sokuritoppaa kastui eilisessä sateessa, niin että lohkeevat nyt käsiin. Mutta liikuttiko se teitä, hyvät herrat?"