"Anna hyvä lapsi! Noita käsiä ja jalkoja kuinka ovat pienet… Topi jo tulee. Kuule! Minun täytyy lukea kaikki Päivärinnan kirjat."
"Olit hyvä tuomari, Josu. Moinen rangaistus johtaa parannukseen. Tulkaa nyt tänne puotiin syömään ja juomaan."
He istuivat kolmisin tiskille. Martta tahtoi emännöidä ja hän kaatoi kahvia, hoputteli Josua syömään ja juomaan kilpaa hänen kanssaan.
Tunnit menivät ilon kuhinassa; lähtö oli edessä.
Ovet olivat jo lukitut ja hevonen jo seisoi valjastettuna. Pidellen avainnippua kädessään katseli Topias pihanperällä olevaa rakennusta, jossa monta iltaa oli istunut perhoispariskunnan ja Johannan seurassa. Nyt siellä oli ventovierasta väkeä, jotka niin tarkasti noudattivat kaikkia muodollisuuksia, ett'eivät edes tapaturmassa milloinkaan lausuueet hyvää päivää kuin pihalla vastaan joutuivat tulemaan.
Äkkiä Martta purskahti nauramaan ja tuli ihan Josun eteen.
"Kuin nauratte, olette juuri kuin Helka."
"Tärkeimmän olin unhottaa. Helka, vallaton tyttö, määräsi että minun pitää tuoman hänelle suukkosen sinulta."
Josu kurotti käsiään, heitti päänsä taaksepäin suuteloasentoon. Martta kumartui ja painoi häveliään suukkosen pojan punaisille huulille.
"Ottakaa tekin Topillekin yksi ja ottakaa vähä rohkeammin."