"Hyvin meni," kiitti Tapanikin; "meni kun kuopiolaisen hevosen juoksu."
Käytyään isäntäväen puolella hyvästi sanomassa — Johanna lähetti tulikuumia terveisiä Helalle ja vanhukset kielsivät suremasta veljen perään — ja ostettuaan veljen puodista ostokset, rupesi Tapani kiirehtimään lähtöä. Sihteerikin oli avuliaana valjastamisessa. Erotessa antoi Topias Tapanille loistavan paperiin käärityn paketin, muistuttaen samalla:
"Kuljeta sitä varovasti."
"Mitä vaarallista siinä sitten on?"
"Onpahan vaan namusia ja leikkikaluja Helalle ja pojalle."
"Hienoa on päällä, mitä sitte sisässä lieneekään?"
"Hienointa, kauneinta mitä olla saattaa. Monta jalkajuonta on toinenkin poika sen kautta tehnyt."
Tapani arvasi kuka se toinen oli ja katsoi ystävällisemmin, joka oli kaiken aamun ollut kuin armojen alla.
"Onko kirjoitusta muuallakin kuin kuoressa?"
"On, ja viljasti onkin."