Kahvilakonsertti oli Rochechouart'in bulevardin varrella vanhassa, pienessä kahvilassa, jota oli laajennettu pihan puolelle tehdyllä lautakatoksella. Sisäänkäytävää valaisi rivi ovelle ripustettuja värillisiä lasilyhtyjä. Pitkiä ohjelmailmoituksia oli liimattu puulaatoille ja asetettu maahan katukäytävän reunaa vasten.
— Tässä se nyt on, sanoi Lantier. Tänä iltana esiintyy ensi kerran kuplettilaulajatar, neiti Amanda.
Mutta hän huomasi Paistikkaan, joka myös oli lukemassa ilmotusta. Paistikkaalla oli toisessa silmäkulmassa mustelma muistona jostakin edellisenä päivänä saamastaan nyrkin iskusta.
— Missäs Coupeau on? kysyi hatuntekijä katsellen ympärilleen. Coupeau on siis teistä häipynyt?
— Aikoja sitten, eilen jo, vastasi toinen. Muori Baquet'n luota lähdettäessä alkoivat nyrkit heilua. Minä en pidä käsirysystä… Muori Baquet'n viinurin kanssa syntyi näet riita yhdestä litrasta, jonka hän tahtoi maksattaa kahdesti… Silloin minä luikin tieheni ja olen nyt ottanut sievoiset unet.
Häntä haukotti vieläkin, vaikka hän oli nukkunut kymmenen tuntia. Muuten hän oli kokonaan selvinnyt humalastaan, mutta tylsän näköinen, risainen takki täynnä untuvia; sillä hän oli nähtävästi maannut vaatteet päällä.
— Ja te ette tiedä, missä minun mieheni on? kysyi pesijätär.
— En ensinkään… Kello oli viisi, kun me lähdimme muori Baquet'n luota… Hän taisi lähteä katua alaspäin. Niin, luulenpa nähneeni hänen menevän sisälle Perhoseen erään ajurin kanssa… Kyllä ihminen on sentään hullu! Olisi valmis vaikka tappamaan toisen!
Lantier ja Gervaise viettivät hyvin hauskan illan kahvilakonsertissa. Yhdentoista aikaan, kun ovet suljettiin, palasivat he jalan kotiin pitämättä kiirettä. Ilma tuntui kylmähköltä, ihmiset poistuivat parvissa, joukossa oli tyttöjä, jotka olivat tikahtua naurusta puiden varjossa, kun miehet heitä kovin läheltä huvittivat. Lantier hyräili yhtä neiti Amandan lauluista: Nenääni se kutkuttaa. Gervaise oli hilpeällä tuulella, ikäänkuin humalassa, ja yhtyi loppusäkeeseen. Hänellä oli ollut hyvin kuuma. Sen lisäksi ne kaksi lasia, jotka hän oli juonut, ynnä tupakansavu ja yhteen sulloutuneen väkijoukon haju olivat ruvenneet hänen mieltään kääntämään. Mutta varsinkin oli neiti Amanda jäänyt elävästi hänen mieleensä. Gervaise ei olisi itse koskaan uskaltanut näyttäytyä niin alastomana yleisölle. Mutta totuuden nimessä täytyi tunnustaa, että sillä naisella oli kadehdittavan hieno hipiä. Ja hän kuunteli aistillisella uteliaisuudella, kun Lantier kertoi yksityisseikkoja kysymyksessä olevasta henkilöstä, aivan kuin hän olisi ollut kahden kesken hänen kanssaan lukemassa hänen kylkiluitaan.
— Kaikki nukkuvat, sanoi Gervaise soitettuaan kolme kertaa, ennenkuin
Bochelaiset vetivät portin salvan auki.