"Niin tulen, kiirehtikää."
"Minä otan vaan hattuni ja sanon palvelustytölle, että hän panee huoneen kuntoon."
Hän katosi hetkeksi eikä ollut vielä liiaksi peloissaan; hän ajatteli ainoastaan hattunsa ja hansikkaittensa löytämistä, jotta häntä ei tarvitsisi odottaa.
Sérafine katsoi Morangen jälkeen, ja kun hän oli poistunut, muuttui Sérafine amatsooniksi, joka vetää henkeään sitä ankaraa taistelua varten, jota hän odottaa. Hänen kullalta kimaltavissa silmissään paloi synkkä tuli. Hänen ja Mathieun katseet kohtasivat toisensa, ja he katselivat vaieten toisiaan. Mathieu oli kalpeampi kuin Sérafine, ja hirveä epäluulo sai hänen vapisemaan.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Mathieu vihdoin.
"Hirveä onnettomuus, ystäväni. Hänen tyttärensä on kuollut."
Mathieu tukahutti äänensä ja pani kauhistuksissaan kätensä ristiin.
"Kuollutko! Kuollut siellä Sarraillen luona, tuossa hirvittävässä pesässä!"
Sérafine säpsähti ja oli vähällä päästää hämmästyksen ja pelon huudahduksen.
"Tiedättekö te sen? Kuka sen on sanonut teille, kuka meidät on pettänyt?"