"Parasta on, että poika kulkee omia teitään ja minä omiani. Siten emme me ole haitaksi toisillemme."
Hänen äänensä alkoi nyt vapista liikutuksesta, ja hänen surulliset kasvonsa muuttuivat sanomattoman lempeiksi. Mathieu kummasteli tätä, hän aavisti, että Norinessa liikkui tunteita, joista hän ei puhunut, ja sentähden kiirehti Mathieu vastaamaan:
"Jos poikanne saa lähteä omia teitään, on pojallanne lyhin tie kuolemaan, nyt kun te olette itse ruvennut imettämään häntä."
Norine suuttui taaskin.
"Onko se minun syyni? Minä kieltäydyin antamasta hänelle rintaa. Te tunnette minun mielipiteeni tämän asian suhteen. Minä suutuin, minä olin vähällä lyödä rouva Bourdieutä, kun hän väkivallalla pani lapsen syliini. Ja sitten huusi poika vielä niin hirveästi nälkänsä vuoksi, tuo lapsiparka, hän näytti niin pahastuvan minun kiellostani, että minä hellyin antamaan hänen imeä ainoastaan vähän, mutta sillä vakaalla aikomuksella, että seuraavana päivänä en sitä enää tee. Mutta seuraavana päivänä huusi poika taas, ja minun täytyi vasten tahtoanikin antaa hänen imeä. Ja tämä kaikki tekee minun entistään onnettomammaksi, sillä nyt lähestyy pian se päivä, jolloin minun täytyy luopua tästä lapsesta niinkuin edellisistäkin."
Kyyneleet tulivat hänelle silmiin. Siinä oli taas sama vanha juttu aviottomasta äidistä, joka lopulta saadaan imettämään lastaan muutaman päivän ajan siinä toivossa, että hän kiintyisi siihen eikä voisi siitä enään erota. Tämä tehdään varsinaisesti lapsen pelastamisen tähden, sillä ei ole ainoatakaan niin hyvää imettäjää kuin oma äiti. Norine oli vaistomaisesti aavistanut tätä paulaa, hän vastusteli, huomautti aivan oikein, että ei kannata alkaa sellaista työtä, koska se kuitenkin myöhemmin täytyy lopettaa. Mutta niin pian kuin hän oli myöntynyt, oli hän kiinni, se hellyyden ja toivojen virta, joka täytti hänen sydämensä, voitti hänen itsekkäisyytensä. Tuo pikku raukka ei ollut kovinkaan raskas sinä aamuna, jolloin hän sai ensi kerran imeä Norinea. Sittemmin oli hän punnittu joka aamu, ja seinään naulattuun paperiin oli merkitty eri painomäärät. Alussa ei tämä juuri ollenkaan huvittanut Norinea, ja hän silmäsi numeroita välinpitämättömästi. Mutta sitä mukaan kuin numerot suurenivat ja osoittivat selvästi, että lapsi kehittyi, alkoi Norine enemmän välittää niistä. Äkkiä aleni paino lapsen pahoinvoinnin tähden, ja siitä asti oli äiti levottomasti odottanut punnitsemisen tulosta, ja kun paino taaskin lisääntyi, naureskeli hän ihastuksesta: tämän painon, tämän kootun voiman sai lapsi hänestä, hänen maidostaan, hänen lihastaan ja verestään. Hän, Norine, täydensi luomistyötä, äidillinen sydän puhkesi vihdoinkin kukkaan hänessä.
"Jos te tahdotte riistää lapselta hengen, niin ei teidän tarvitse muuta kuin kieltäytyä imettämästä häntä", sanoi Mathieu. "Katsokaahan, miten ahnaasti hän syö, tuo pikku enkeli!"
Hän imikin kaikin voimin. Norine purskahti itkemään.
"Herra Jumala, rupeatteko te nyt taas kiusaamaan minua? Luuletteko te, että minä nyt luovun ilolla hänestä? Te pakoitatte minun puhumaan asioista, joitten tähden sitten saan koko yön itkeä ajatellessani niitä. Minä en koskaan ole ollut paha, sen te tiedätte, eikö totta? Kun tätä lasta tullaan noutamaan minulta, tuntuu siltä kuin minulta kiskaistaisiin sydän rinnasta. Oletteko tyytyväiset nyt, te kaksi, kun olen sanonut tämän teille? Mitä iloa teillä nyt on siitä, että olette saattaneet minun näin murheelliseksi, koska yksikään ihminen ei kuitenkaan voi tehdä mitään, vaan lapsi täytyy joka tapauksessa heittää maailmaan, ja minä joudun katuojaan ja makaan siellä, kunnes luuta tulee ja lakaisee minun pois!"
Cécilekin itki, hän suuteli sisartaan, suuteli lasta ja rupesi taas laveasti puhelemaan unelmastaan, miten onnellisiksi he kolme tulisivat suuressa kauniissa huoneessa, jossa he saisivat nauttia kaikkia paratiisin iloja. Pieniä kartonginpalasia ei olisi niinkään vaikea leikellä ja liisteröidä. Kun Norine olisi oppinut taidon, voisi hän ehkä ansaita kolme frankia, koska hän oli niin voimakas ja kunnollinen. Viisi frankia heille yhteensä, eikö se jo ollut koko omaisuus? He voisivat kasvattaa lapsen ja päästä kaikista ikävyyksistä.