— Ei suinkaan vaunu ole täällä, se on kai lähtenyt tänä aamuna.
Roubaud, joka näytti hyvin tyyneltä, lohdutti häntä kuitenkin:
— Ei, anteeksi… Täksi illaksi on tilattu yksi vaunu ja se on tuossa vapaana.
Hän kulki edellä ja komisarius ja asemapäällikkö tulivat hänen perässään. Uutinen näkyi sillä välin levinneen, sillä asemamiehet hiipivät töistään ja tulivat jälestä ja toimistojen ovilla näyttäytyivät virkamiehet, jotka vihdoin tulivat lähemmäksi, toinen toisensa perästä. Pian muodostivat he väkijoukon.
Vaunun luo saavuttua lausui herra Dabadie ääneensä tämän mietelmän:
— Siellä oli tarkastus eilen illalla. Jos silloin olisi joitakin jälkiä huomattu, olisi siitä annettu tieto.
— Saammepa nähdä, vastasi herra Cauche.
Hän avasi oven ja astui vaunuun, mutta hairahtui ja kirosi melkein samassa silmänräpäyksessä huudahtaen:
— Lempo soikoon! Täällähän näyttää siltä kuin olisi sika tapettu!
Läsnäolijain läpi kulki heikko väristys ja he ojensivat päänsä eteenpäin, ja herra Dabadie, joka oli etumaisten joukossa, tahtoi myös nähdä ja nousi rappusille, sillä aikaa kun hänen takanansa Roubaud ja muut kurottivat kaulaansa.