— Hyväkin, että on jotakin kuumaa, — lausui Maheu nöyränä.
Jeanlin noukki kaikki muruset. Heidän juotua, kaasi Katarina loput pulloihin. Kaikki joivat seisoalta himmeän kynttilän valossa.
— No, oletteko valmiit, — murahti isä. — Kuhnivat kuin mitkäkin kapitalistit!
Portaitten yläpäästä kuului äidin ääni:
— Ottakaa kaikki leipä, minulla on vähän makaroonia lapsille.
— Kyllä, kyllä, vastasi Katarina.
Hän peitti taas tulen, asettaen häkille padan liemijätteineen, jotta isoisä palattuaan saisi jotain lämmintä. Kukin otti puukenkänsä, ripusti kahvipullon olalle ja pisti voileivät poveensa. Sitten lähtivät ulos, miehet edellä, tyttö perässä. Katarina sammutti kynttilän ja lukitsi oven.
He kohtasivat Levaquen, joka tuli viereisestä ovesta. Katarina hämmästyi, naurahti ja kuiskasi Sakarialle:
— Katsos tuota! Bouteloup ei edes odota siksi kun mies lähtee kotoa!
Tulet sammuivat ikkunoissa. Vaimot ja pienet lapset jäivät nukkumaan vuoteisiin, missä nyt oli enemmän tilaa.