Koneenkäyttäjä kohautti olkapäitään ja hymähti taas.
— Oh, mitä siitä? vastasi hän. — Maa tarvitsee verta.
— Kuule, sanoi Etienne hetken kuluttua, — mitä sinä tekisit minun sijassani? Enkö minä ole oikeassa tahtoessani toimia?… Eikö ole järkevintä meidän puoleltamme yhtyä tuohon liittoon?
— Pelkkiä tyhmyyksiä, vastasi Suvarin. — Vaikka voisihan sitä tehdä parempaa odotellessa. Muutoin tulee Internationale pian menemään eteenpäin. Hän on ryhtynyt siihen käsiksi.
— Kuka?
— Hän!
Suvarin lausui tämän puoliääneen kiihkeästi heittäen katseen itään. Hän tarkoitti mestaria, Bakuninia.
— Hän yksin voi antaa tarpeellisen sysäyksen, mutta kaikki sinun oppineet "kehitysoppineen" ovat pelkureita… Kolmen vuoden kuluessa on Internationale hänen johtonsa alla musertava vanhan maailman.
Etienne kuunteli tarkoin. Hänen teki mieli tietää kaikki, oppia tuntemaan tuonkin hävityksen teorian, josta koneenkäyttäjä tavallisesti puhui vain katkonaisin sanoin, ikäänkuin hän pitäisi tiedot omana salaisuutenaan.
— Mutta selitähän toki! Mikä on teidän tarkoituksenne?