Maheun vaimo kohautti vain olkapäitään.
— Mitä loruja? En minä ole mitään sellaista puhunut. Kuka on väittänyt sellaista?
— Ja vielä lisäksi olet sinä sanonut, että sinä kuulet kaikki, mitä meidän luonamme tapahtuu ja että meillä on likasta sen vuoksi, että minä vain elostelen aina rakastajani kanssa…
Tuollaisia riitoja sattui joka päivä naisten juorujen tähden. Etenkin rinnakkain asuvat perheet vuoroin riitelivät vuoroin sopivat. Ei milloinkaan ennen nuo ihmiset ole olleet niin vihamielisiä toinen toisilleen. Täytyihän nälästä aiheutuvan vihan purkautua jollakin tavalla. Usein naisten riidasta syntyi tappeluja miestenkin kesken.
Heti vaimon perästä tuli Levaquekin vetäen Bouteloupe'a perässään.
— Tässä hän on. Kysykää nyt häneltä itseltään, onko hän maksanut vaimolleni frankin päästäkseen hänen vuoteeseensa.
Bouteloup hämillään kielsi sopertaen:
— No, ei, eihän toki koskaan!
Silloin Levaque pudisteli nyrkkiään Maheun kasvojen edessä.
— Kuulitko? Minä en kärsi sellaista. Sinun laistasi vaimoa täytyy lyödä, vai uskotko itse hänen puheisiinsa, hä?