Pierronin nenästä vuosi verta, kun hänen anoppinsa tuli pesutuvasta.
Saatuaan kuulla, miten oli asian laita, hän lausui ainoastaan:
— Tuo sika häpäisee minut.
Vähitellen kävi katu jälleen tyhjäksi ja hiljaiseksi ja kylä vaipui tavalliseen äänettömyyteen.
— Onko lääkäri käynyt? kysyi Maheu astuessaan sisään ja sulkien oven.
— Ei ole, vastasi vaimot
— Ovatko lapset palanneet?
— Eivät.
Maheu alkoi taas astua raskaasti edestakaisin huoneessa.
Talossa oli aivan tyhjä. Oli myyty kaikki, ei vain matrassien täytteet, vaan hurstatkin, lakanat, liinavaatteet, sekä kaikki, mikä suinkin kelpasi myytäväksi. Eräänä iltana oli myyty Bonnemortin nenäliinakin kahdesta sous'ta.
Ei ollut enää mitään, vain nahka, joka peitti luut, mutta sekin oli niin kulunut, ettei siitä kukaan antaisi ropoakaan. — He olivat valmiit kuolemaan surren ainoastaan lasten kohtaloa.