— Hyvästi. Minä lähden.
— Mitä? Lähdetkö?
— Olen ottanut eron työstä ja lähden jonnekin muualle.
Etienne katsoi häneen hämmästyneenä. Kaksi tuntia olivat he kulkeneet yhdessä ja nyt vasta hän sanoo sen aivankuin ohimennen ja niin tyynesti, vaikka Etienneen koski syvään tuosta erosta.
— Mihin sinä sitten lähdet?
— Jonnekin… En tiedä…
— Mutta tapaammehan taas?
— Tuskin, en usko sitä.
He seisoivat ääneti tietämättä, mitä vielä sanoa.
— No niin, hyvästi sitten.