— Jos siten ajattelee, nainen hyvä, niin on yläpuolella onnettomuuksien.
Honorine ja Melaine toivat vihdoinkin käärön. Cecile avasi sen ja veti esiin kaksi hametta, liinoja, sukkia ja rukkasiakin. Kaikki sopi mainiosti ja hän kiirehti palvelijatarta sitomaan kaikki nyyttiin. Hänen soitto-opettajattarensa oli vihdoin tullut ja hän koetti saada Maheun vaimon ja lapset pikemmin ulos.
— Me olemme nyt hyvin tukalassa tilassa, — sai vaimo vaivoin sanottua, — jospa edes saisin viisi frankia.
Sanat tarttuivat hänen kurkkuunsa, kaikki Maheut olivat ylpeitä eivätkä koskaan kerjänneet. Cecile katsoi pelästyneenä isään, mutta tämä lausui aivan tyynesti, kuten se, joka on täyttänyt velvollisuutensa.
— Mahdotonta. Se ei kuulu meidän tapoihimme.
Nuorta tyttöä liikutti äidin toivoton katse ja hän tahtoi edes tehdä lapsille jotain mieliksi. Nämä tuijottivat yhä vieläkin kakkuun. Hän leikkasi siitä pari palaa ja antoi niille.
— Tässä on teille.
Mutta sitten otti hän ne takaisin ja pyysi vanhaa sanomalehteä.
— Odottakaa, te voitte jakaa sisartenne ja veljienne kanssa.
Hänen vanhempansa katsoivat häneen liikutettuina hänen työntäessä perhettä ulos. Lapset, joilla ei ollut leivän muruakaan kotona, kantoivat kaikella kunnioituksella tuota makeaa kakkua jäätynein kätösin.