— Millä voin palvella teitä, herra Baudu?
Verkakauppias, joka oli kuunnellut toisella korvallaan keskustelua, esitti Denisen, kertoi hänen olosuhteistaan minkä piti sopivana ja sanoi hänen palvelleen kaksi vuotta pikkukaupungin liikkeessä.
— Ja koska haette hyvää myyjätärtä, niinkuin olen kuullut…
Vinçard teeskenteli epätoivoista.
— No pahastipa sattui, sanoi hän. — Olen jo viikon päivät hakenut myyjätärtä, ja ennätin juuri ottaa palvelukseeni tytön, tuskin kahtakaan tuntia sitten.
Syntyi äänettömyys. Denise näytti masentuneelta. Silloin Robineau, joka katseli säälien häntä, epäilemättä hänen köyhän asunsa takia, uskalsi huomauttaa:
— Tiedän, että meillä tarvitaan myyjätär valmiiden vaatteiden osastolle.
Baudu ei voinut pidättää sydämestään kohoavaa huutoa:
— Teilläkö? Ei, hitto vieköön!
Sitten hän meni hämilleen. Denise punastui korvia myöten. Tuohonko suureen tavarataloon? Uskaltaisiko hän! Ajatus että se olisi mahdollista sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä.