— Aiotteko ottaa uuden palvelijattaren?
— En, vastasi tämä ihmeissään. — Kuinka niin?
— Ajattelin vain, kun näin tuon tytön seisovan eteisessä…
Henriette keskeytti nauraen:
— Palvelijattariltahan nuo puotineidit kaikki näyttävät, eikö niin…
Hän on täällä erään päällystakin korjauttamisen tähden.
Mouret'ssa heräsi epäluulo, ja hän katsoi kiinteästi Henrietteen. Mutta tämä jatkoi puhettaan vilkkaasti ja kertoi ostaneensa edellisellä viikolla päällystakin Aarreaitasta.
— Niinkö? Ettekö enää teetäkään vaatteitanne Sauveurilla? kysäisi rouva Marty.
— Teetän kyllä, mutta minun teki mieli kokeilla. Olin jokseenkin tyytyväinen ensimmäiseen ostokseeni, matkapukuun… Mutta tällä kertaa en onnistunut. Turhaa teidän on väittää vastaan, teidän liikkeestänne ei saa käypiä pukuja. Niin, minä en ujostele, puhun vain suoraan herra Mouret'n kuullen… Te ette koskaan pysty pukemaan vähänkään hienompaa naista.
Mouret ei ryhtynyt puolustautumaan, katsoi vain tutkivasti Henrietteen.
Hän alkoi jo rauhoittua. Ei kai Henriette olisi uskaltanut.
Bouthemont'in täytyi ottaa hoitaakseen asia.
— Jos kaikki hienot naiset, jotka ostavat meiltä, myöntäisivät ostavansa meiltä, hän vastasi leikkisästi, — niin varmaankin hämmästyisitte kuullessanne, kuinka paljon meillä on heidän joukossaan asiakkaita. Tilatkaa meiltä puku mittojen mukaan, niin saatte yhtä hyvää työtä kuin Sauveuriltäkin ja puolta halvemmalla. Mutta siksi juuri, että se on halvempaa, se ei miellytä.