"Hän on sisällä, eikö totta?" sanoi Caroline aikoen mennä hänen ohitseen.
Dejoie oli pysäyttänyt hänet, hän seisoi hämillään ja änkytti ehtimättä löytää hätävaletta.
"Kyllä, kyllä hän on, mutta te ette saa mennä sisälle."
"Mitä se merkitsee, enkö minä saa mennä sisälle?"
"Ette, hänen luonaan on eräs rouvashenkilö."
Caroline vaaleni, ja Dejoie, joka ei tiennyt hänen suhteestaan Saccard'iin, vilkutti silmää ja selitti merkitsevin ilmein, minkälainen asia oli kysymyksessä.
"Kuka rouvasihminen?" kysyi Caroline käskevällä äänellä.
Dejoie'lla ei ollut mitään syytä salata nimeä häneltä, joka oli hänen hyväntekijättärensä. Hän kuiskasi Carolinen korvaan:
"Vapaaherratar Sandorff! Oh, hän on kai jo kauan liehitellyt herran ympärillä."
Caroline-rouva seisoi hetken liikkumattomana. Pimeässä käytävässä ei voinut havaita, miten kalpea hän oli. Hän oli tuntenut ankaraa tuskaa tämän odottamattoman iskun johdosta, hän ei muistanut koskaan kärsineensä niin kauheasti. Mitä hänen tuli tehdä? Avatako ovi, heittäytyä tuon naisen kimppuun ja toimeenpanna häväistysjuttu?