"Ei, ei, minulla ei ole aikaa, minulla on vähintään kymmenen samallaista pyyntöä, jotka minun täytyy hylätä."
Saccard hymyili ja jatkoi:
"Daigremont on minut lähettänyt…"
"Aha, Daigremont on mukana", huudahti markiisi. "Hyvä, hyvä! Jos
Daigremont on mukana, ryhdyn minäkin puuhaan. Luottakaa minuun!"
Ja kun vieras aikoi selittää lähemmin asioita, niin että hän edes saisi tietää, minkälaiseen liikeyritykseen hän oli ryhtyvä, keskeytti hän tämän rakastettavaan tapaan, kuten ainakin ylhäinen herra, jonka ei sovi syventyä pohjia myöten sellaiseen asiaan, ja jolla on synnynnäinen luottamus lähimäistensä rehellisyyteen.
"Pyydän, ei sanaakaan enää. En tahdo tietää mitään. Te tarvitsette nimeäni, lainaan sen teille auliisti, ja sillä on asia selvä. Sanokaa Daigremont'ille, että hän järjestää kaikki mielensä mukaan."
Saccard hymyili itsekseen astuessaan taas ajuriin.
"Hän tulee meille kalliiksi", ajatteli hän, "mutta onhan hän todellakin hyvä koristus".
Sitten sanoi hän ääneen:
"Aja rue de Jeuneurs'ille!"