Ja nyt tuijotti hän alas veteen. Hän tahtoisi kernaasti nähdä lepäisikö pikku Colombel vielä siellä jälellä.
Colombel oli viisas nuori mies. Hän tiesi varsin hyvin mitä hän teki tahtoessaan vetää hänet mukaansa.
Virran laineet ajoivat takaa toisiaan sävelissä loiskien, ja tumman maiseman yllä lepäsi juhlallinen rauha.
Julien änkytti kolme kertaa Theresen nimeä. Sen jälkeen painautui hän virtaan kuin kuollut kappale. Vesi kohosi korkealle ja sulkeutui sitten vaahdoten hänen ylitsensä. Laineet saivat pian tavallisen, levollisen, loiskivan kulkunsa…
Kun molemmat ruumiit löydettiin, luultiin että nuoret miehet olivat olleet taistelussa keskenään. Julien oli luonnollisesti asettunut vaanimaan kostaakseen Colombelille hänen ivantekonsa; hän oli todennäköisesti lyönyt häntä kivellä ohimoon ja sitten heittäytynyt itse jokeen.
Kolme vuotta sen jälkeen meni Therese de Marsanne naimisiin nuoren kreivi de Veteuilin kanssa. Morsiamena oli hän puettu mustiin ja hänen kauneissa kasvoissaan oli neitseellisen ylpeyden ilme.