Saatuaan lapsen takaisin syliinsä kysyi Geneviève.
— Mitä sinulla on minulle sanottavaa?
— Se on eräs asia, josta en vielä ole puhunut, koska en ollut tehnyt päätöstäni… Minulle on tarjottu opettajan paikka täällä Mailleboisissa, ja minä otan sen vastaan. Mitä siitä ajattelet?
Geneviève katseli häntä hämmästyneenä, voimatta heti vastata. Markus näki selvästi hänen silmissään ensin iloisen hämmästyksen ja sitten yhä kasvavaa levottomuutta.
— Niin, mitä siitä ajattelet?
— Ystäväni, sehän on yleneminen, jota et niin pian odottanut… Mutta asemasi ei tule olemaan helppo täällä raivoisien intohimojen keskellä, kun kaikki sitäpaitsi tuntevat mielipiteesi.
— Olen kyllä sitä ajatellut, mutta olisi raukkamaista kieltäytyä taistelusta.
— Ja lisäksi, ystäväni, sanoakseni sinulle kaikki ajatukseni, pelkään, että jos otat vastaan toimen niin riitaudumme kokonaan isoäidin kanssa. Äidin kanssa aina tulee toimeen, mutta isoäiti on, niin kuin tiedät, taipumaton, hän on luuleva, että tulet tänne antikristuksen työtä tekemään. Silloin välimme täydellisesti rikkoontuisi.
He olivat hämillään hetken ääneti. Silloin sanoi Markus.
— Sinä kehoitat minua siis kieltäytymään, sinä paheksuisit minua etkä olisi tyytyväinen, jos tulisin tänne.